Rohkeus kannustaa

Akateeminen vapaus tulee opintiellä varmasti vastaan korkeakouluvaiheessa. Termi tarkoittaa opiskelijan laajoja vapauksia päättää, osallistuuko hän joillekin luennoille, meneekö myöhässä, milloin tenttii vai suorittaako esseenä, luentopäiväkirjana, oppimistehtävänä… Toisaalta äärimmäisen hienoa, toisaalta omasta niskasta on pidettävä usein kiinni jos tahtoo tavoitteisiin opinnoissa. On paikkoja joissa runsas läsnäolo on varmasti hyödyksi, kuten opettajainkoulutuslaitos ja liikuntatieteellisen jotkin oppiaineet. Esimerkiksi meillä yhteiskuntatieteellisessä taas on oppiaineita joissa on haluttu mahdollistaa joustava opiskeleminen esimerkiksi työn ohessa.

Aluetalouden prohvessoori Hannu Tervo on kehityshaluinen, aivojaan käyttävä sekä opiskelijoiden parasta todella ajatteleva opettaja. Hän on luonut luentosarjalleen mielenkiintoisen järjestelmän, jolla tukea opiskelijoiden aktiivisuutta. Istumalla tarpeeksi monella luennolla opiskelija voi ansaita yhdestä kolmeen pistettä kurssin tentissä. Kurssilla demoilla laskemassa käyneet saavat yhden lisäpisteen joka kerta demoihin osallistuttuaan.

-          - Omassa päässä tuli kehiteltyä, en ottanut mallia muilta, mies tuumaa. Hän toteaa mielipiteenään kannustinjärjestelmien sopivan aivan yhtä hyvin tai huonosti muillekin kursseille kuin aluetaloustieteeseen. Jotkut kurssipalautteeseen vastanneista sanoivat kannustimen selvästi auttaneen. Kun luennoilla sitten alkoi käydä, saattoi luentosarjan huomata paljon mielenkiintoisemmaksi, kun oli alun perin ajatellut.

Hannu Tervo ja suhteellisen täysi läsnäololista.

      Muita yliopistossa käytössä olevia malleja, akateemista vapautta, tietyn läsnäolorajan – esim. 70/80% joillakin kielikursseilla– tai sallitun poissaolojen määrän asettamista Tervo ei kommentoi suoraan.

 

-          Viime vuonna luennoilla istumalla saattoi päästä viiteen pisteeseen ja täällä kävi keskimäärin 60 -70 prosenttia kurssille ilmoittautuneista. Tänä vuonna luennoilta voi suurimmillaankin saada vain neljä pistettä ja opiskelijoita on keskimäärin 40 -50 %. Selittääköhän se yksi piste sitten moista muutosta, professori kysyy itseltään hymyillen.

Tenttiin tulee toki heitäkin, jotka eivät luennoilla istuksineet. Jotkut oppivat eri tavalla, esimerkiksi näkemällä tai tekemällä. Kohoumia on silti tullut tähän mennessä pisterajojen kohdalle ja vähän niiden yli kun kurssin jälkeen vertaa melkein pisterajoissa olevien määrään. Tenttiarvosanoissa Gaussin käyrään eli normaalijakaumaan tällaisella kannustinjärjestelmällä ei päästä. Luennoilla paljon käyvät saavat monesti hyvät arvosanat, luennoilla käymättömillä on opintomenestystä tasaisemmin laidasta laitaan. 

Yliopistossa kurssit arvostellaan useimmiten 1-5–arvosana-asteikolla. Femma on paras ja ykösellä saa vielä kurssisuorituksen opintorekisteriin. Katsotaan vielä Tervon kannustinjärjestelmää.

Palkitseminen luennoille osallistumisesta:

Osallistunut luennoille (kpl, max. 12)	Pisteitä tenttiin
10	3
7	2
4	1

                    Lisäksi jokaisesta demossa käynnistä yksi piste.

Tentin enimmäispistemäärä on alutaloudessa 24 pistettä. Tentistä pääsee läpi 12 pisteellä, mutta itse kokeesta on saatava vähintään 10 pistettä.

Mahdolliset vaikutukset kurssilla menestymiseen: yksittäisellä, seuraavalla demolla tai luennolla käymällä saatat siis joko a) tienata itsellesi kurssimerkinnän b) parantaa arvosanaasi (kaiken istumalla ja kymmenen pistettä kokeesta saamalla ollaan jo melkein arvosanassa 3) olla tekemättä vaikutusta niissä tapauksissa jos saat tentistä enintään yhdeksän pistettä tai yhteensä muutenkin täydet pisteet. Tätä et kuitenkaan voi arvata etukäteen, siispä valitset monesti lähiopetukseen lähtemisen.