Saksalainen mentaliteetti ja suomalainen maailmalla

Alkuun pahoittelut ettei Kölnin kuulumisia ole kuulunut, enkä niitä enää tässä kohtaa lähde tänne päivittämäänkään.

Kuluvana päivänä, 3.10., vietetään saksalaisten yhtenäisyyden päivää. Kyseistä kansallispäivää juhlittiin ensimmäistä kertaa 1990 Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyessä yli 40 vuoden tauon jälkeen yhdeksi valtakunnaksi. Kansallispäivää juhlitaan vuosittain ja toissa vuonna Bonn sai kunnian toimia tapahtuman järjestävänä kaupunkina.

Päivän erityisyyden kunniaksi ajattelin päivittää siitä, miltä saksalainen kulttuuri on sitä lähempää seuranneena vaikuttanut ja miltä on tuntunut olla suomalaisena maailmalla. Tekstissä tulee vilisemään karkeita yleistyksiä ihmisryhmistä, mutta tavoitteenani onkin vain antaa kuvaa ja ehkä herättää lukijassa tuntemuksia.

Aloitetaan saksalaisuudesta. Suomen ja Saksan mentaliteetissa on runsaastikin samankaltaista. Suomalaisetkin ovat tarkkoja, mutta saksalaiset vievät tämän aivan uudelle asteelle. Täsmällisyys (pünklich) tarkoittaa täällä että kaikki lasketaan ja kaiken täytyy mennä juuri niin kuin sen täytyy mennä (miten sen ikinä täytyykään mennä). Suomessa pikkusenttien painamisen ei lasketa kannettavan. Opiskelijaruoka on ehdottomasti maksettava 2-kerroksisen opiskelijaruokalan siinä kerroksessa, josta ruoan on ottanut. Yhteistapaamisiin ei maleksita varttia sovittua myöhemmin. Junat sen sijaan tulevat kotoisaan tapaan usein 10-15 minuuttia myöhässä. 

Myös omista rahoista pidetään Saksassa hyvää huolta. Olin tulopäivänäni ollut maassa vain muutaman tunnin kuin minulta oli viety jo kuukauden vuokra, kahden kuukauden vuokran suuruinen takuu ja melkein 600 euron orientaatiokurssimaksu. Onneksi oli tullut nostettua "ylimääräistä" lompakkoon.

Minuun suomalaisena, kelvollisesti ymmärtävänä ja vain ytimekkäisiin puheenvuoroihin kykenevänä, on suhtauduttu täällä lähinnä ystävällisesti. Useimmat kyselevät aidosti uteliaana, mitä teet kaupungissa, kauanko aiot olla maassa ja millainen meno on lähtömaassasi. Ihmiset ovat toki läntisessä Saksassa tottuneet kaikentaustaisiin ihmisiin: ulkomaalaisia Saksassa asuu liki 10 prosenttia. Päälle tulevat toki taloudellisesti vakaaseen ja Euroopan ytimessä sijaitsevaan maahan väliaikaisesti pysähtyvät sekä maahanmuuttajat.

Suomalaisuutta on saanut vertailla aika rauhassa: syyskuun aikana olen kasvokkain nähnyt vain kotomaasta vain vanhempani, tyttöystäväni ja toisen vaihtarin. Suomalaisia erityispiirteitä tuntuu – ainakin mielikuvitusta käyttämällä – yhdistävän talvi ja sen huomioon ottaminen. Lupauksia annetaan varoen, ja niiden rikkomista vältetään omasta mielihyvästä ja edusta luopuen. Tuttavuuksia rakennetaan pitkäjänteisesti. Joka käänteessä toivotaan ajateltavan käytännöllisesti. Olen esimerkiksi kulkenut syyskuun ajan joka kelin kestävässä takissa sen kummempia ulkonäköseikkoja aamuisin pohtimatta. Näin ovat tehneet monet paikallisetkin. Molemmissa maissa ihmiset vaativat usein paljon itseltään ja muilta. 

Päivityksen kuvat ylhäältä lukien: 1.) kristillisdemokraattien vaalimainontaa syksyn parlamenttivaaleissa, 2.) lentoyhtiö German Wingsin mainontaa, 3.) Kölnin tuomiokirkko 4.) Muistomerkki Remagenin sillalta.